Ne puristavat, hankaavat ja tekevät rakkoja. Useimmissa on niin korkea ja kapea korko, ettei niillä pysty kävelemään luontevasti. Keinonahkaiset korkokengät ovat koppuroita ja hiostavia. Nahkaiset venyvät jalassa juuri sen verran, etteivät ne enää loppuillasta pysy jalassa varpaita kipristämättä. Varpaat ovat kovilla ja kantapää. Kuitenkin korkokenkiä on pakko pitää! Juhlissa nimittäin, mitä muutakaan?

Olin menossa kaukaisen sukulaiseni häihin ja vaate/kenkä -ahdistus alkoi heti kutsukortin saavuttua. Se ahdistus tunkeutui uniin ja työpäiviin. En omista juhlavaatekokoelmaa ja siksi koko asukokonaisuus oli suunniteltava alkutekijöistä lähtien. Mekko löytyi yllätyksekseni suhteellisen helposti, mutta korkokengät puutuivat. Siispä shoppailemaan.

Oletteko huomanneet, että meillä Suomessa on aivan tolkuton määrä kenkäkauppoja? Yhdessä ja samassa kauppakeskuksessa saattaa olla seitsemän tai vielä useampi kenkäliike jopa vierekkäin. Valinnan varaa on ja paljon sovitettavaa. Kauppareissu venyy monituntiseksi, jos on kertakaikkiaan pakko löytää juuri NE oikeat.

Sitten kun löydät unelmiesi kengät, jotka sopivat täydellisesti asuusi ja ovat juuri sitä mitä pitääkin, ne tuntuvat aivan järkyttäviltä jalassa. Seuraa välitön rakko- ja hiertymäreaktio. Se niistä kengistä, en ole masokisti. Jalassa hyvin istuvat, hengittävät ja muutenkin mukavat korkokengät (joka muuten on erittäin harvinainen lajike) ovat yleensä mitään sanomattoman tylsiä, jopa rumia. Eivät juuri lainkaan juhlavia tai naisellisia. Mieleen tulee sana ”mummokenkä”.

Epätoivoisen shoppailureissuni päätteeksi löysin kengät jotka olivat hyvät jalassa, mutta joissa ei ollut ainuttakaan juhlakengän tuntomerkkiä. Ellei korkoa lasketa. Lyhyen tuumailuhetken jälkeen ostin tylsät, mutta mukavat kengät ja marssin strassikoruliikkeeseen (Bijou Brigitte). Tuning forever!

Perusteellisen penkomisen jälkeen löysin rannekorun jonka palaset sopisivat kenkieni kärkeä koristamaan. Tai itseasiassa korun löysi loputtomalla kärsivällisyydellä siunattu mieheni, joka raivoshoppailun tiimellyksessä yritti luoda uskoa kauppareissun onnistumiseen. Koru päätyi kassalle ja ostoskassiini, heti sen jälkeen kun yksi irronnut strassikivi oli korvattu pikaliimalla ja uudella kivellä. Kiitos asiaan omistautuneelle myyjättärelle!

Neulaa ja lankaa, hikeä ja kyyneliä ja kenkäni oli koristettu. Rannekorusta yli jääneet palaset ompelin kiinni Prismasta löytyneeseen edulliseen juhlalaukkuun. Match match!

Hääjuhlat juhlittiin rakottomissa kantapäissä, korkokenkien ongelmallisuus unohdettuna. Toimii.