Tällä hetkellä vaatekauppoja kierrellessä ei voi olla ihmettelemättä, onko ysäri todella muotia? Kirkkaita värejä taitettuna snadisti harmaaseen, pussittavia lyhyitä paitoja, muodottomia leikkauksia, uutena jo nuhruisen näköisiä tekstiileitä, suuria kukkia ja vaakaraitaa. Oikeesti!?! Tästäkö muotimaailma nyt hengittää?

Ysäri vaatteet eivät tämän päivän mittapuulla ole lainkaan uskottavia tai siistejä, miten kukaan voisi kuvitella pukeutuvansa vallitsevan muoti-ilmiön mukaisesti esimerkiksi juhliin tai työpaikalle? Nyt penkomaan vanhoja vaatevarastoja, ehkä sieltä löytyy vielä jotakin käyttökelpoista ja fiksua.

Miten tämä vanhaa jäljittelevä muoti kohtaa tulevaisuuden? Miten voidaan kehittyä ja mennä eteenpäin jos se "taho" joka rahaa tällä sektorilla pyörittää keskittyy ihannoimmaan mennyttä aikaa?

Ysäri on niin nähty...

Muutama viikko sitten vierailin ensimmäistä kertaa Keravan Citymarketissa ja mikä iloinen yllätys se ostosreissu olikaan! Vaikka ko myymälä ei varmasti olekaan Suomen suurimpia Cittareita, oli ruokapuolen valikoima erittäin monipuolinen ja laaja. En tiedä mikä hurmostila mieleni tuolloin valloitti, mutta ajatuksiini ei  jäänyt yhden ainutta kritiikin paikkaa. Myymälä oli siisti ja selkeä. Ei liian suuri, ettei sen läpi olisi jaksanut kävellä kokonaisuudessaan. Tarjolla oli lukuisia sellaisia elintarvikeharvinaisuuksia, joita muista ruokakaupoista ei vain löydä. Mieleeni tuli Mankkaalla sijaitseva Citymarket, joka aikoinaan taisi toimia nimellä Super Vexi.

Tavarapuoli jää Keravan Citymarketissa kuitenkin kakkoseksi tien toisella puolella sijaitsevalle Prismalle, joka sekään ei loista valikoimallaan. Toivoisinkin vastaavan laajuista tuotevalikoimaa Suomen kaikkiin Prismoihin, kuin mikä löytyy Helsingin Kannelmäen valtavasta Prismakokonaisuudesta. Kannelmäen Prisma on suuri ja erityisesti sen puutarha-, rakennnus- ja remonttiosastot ovat tervetullut lisä valikoimaan.

Vaikka Keravan Citymarketkokemus olikin positiivinen, meidän perhe tulee jatkossakin tekemään arkiset ruokaostosreissut Prisman asiakkaina. Jätän Citymarketin laajan valikoiman muistiin korvani taakse ja olen melko varma, että K-kauppa kerää tuotot aina kun tarvitsemme jotakin erityistä maisteltavaa juhliin tai mukaviin viikonloppuihin.

Olin menossa kaukaisen sukulaiseni häihin ja vaate/kenkä -ahdistus alkoi heti kutsukortin saavuttua. Se ahdistus tunkeutui uniin ja työpäiviin. En omista juhlavaatekokoelmaa ja siksi koko asukokonaisuus oli suunniteltava alkutekijöistä lähtien. Mekko löytyi yllätyksekseni suhteellisen helposti, mutta korkokengät puutuivat. Siispä shoppailemaan.

Oletteko huomanneet, että meillä Suomessa on aivan tolkuton määrä kenkäkauppoja? Yhdessä ja samassa kauppakeskuksessa saattaa olla seitsemän tai vielä useampi kenkäliike jopa vierekkäin. Valinnan varaa on ja paljon sovitettavaa. Kauppareissu venyy monituntiseksi, jos on kertakaikkiaan pakko löytää juuri NE oikeat.

Sitten kun löydät unelmiesi kengät, jotka sopivat täydellisesti asuusi ja ovat juuri sitä mitä pitääkin, ne tuntuvat aivan järkyttäviltä jalassa. Seuraa välitön rakko- ja hiertymäreaktio. Se niistä kengistä, en ole masokisti. Jalassa hyvin istuvat, hengittävät ja muutenkin mukavat korkokengät (joka muuten on erittäin harvinainen lajike) ovat yleensä mitään sanomattoman tylsiä, jopa rumia. Eivät juuri lainkaan juhlavia tai naisellisia. Mieleen tulee sana ”mummokenkä”.

Epätoivoisen shoppailureissuni päätteeksi löysin kengät jotka olivat hyvät jalassa, mutta joissa ei ollut ainuttakaan juhlakengän tuntomerkkiä. Ellei korkoa lasketa. Lyhyen tuumailuhetken jälkeen ostin tylsät, mutta mukavat kengät ja marssin strassikoruliikkeeseen (Bijou Brigitte). Tuning forever!

Perusteellisen penkomisen jälkeen löysin rannekorun jonka palaset sopisivat kenkieni kärkeä koristamaan. Tai itseasiassa korun löysi loputtomalla kärsivällisyydellä siunattu mieheni, joka raivoshoppailun tiimellyksessä yritti luoda uskoa kauppareissun onnistumiseen. Koru päätyi kassalle ja ostoskassiini, heti sen jälkeen kun yksi irronnut strassikivi oli korvattu pikaliimalla ja uudella kivellä. Kiitos asiaan omistautuneelle myyjättärelle!

Neulaa ja lankaa, hikeä ja kyyneliä ja kenkäni oli koristettu. Rannekorusta yli jääneet palaset ompelin kiinni Prismasta löytyneeseen edulliseen juhlalaukkuun. Match match!

Hääjuhlat juhlittiin rakottomissa kantapäissä, korkokenkien ongelmallisuus unohdettuna. Toimii.

Koska mainoksessa ei kerrottu neuletakin materiaalia (miksi ei!?!) ajelin työpäiväni päätteeksi lähimpään Anttilaan (Kerava), tarkoituksenani tutkailla neuletta tarkemmin. Kauppaan päästyäni tutkailin naistenvaateosastoa ja vastaani tulikin suurin osa syksy-kuvaston tuotteista. Ei kuitenkaan neuletakkia josta olin eniten kiinnostunut. Etsin myyjän ja kysyin neuleen sijaintia. En tiedä mikä myyjää vaivasi, mutta hän vaikutti olevan aivan pihalla.

Myyjä vilkaisi kädessäni olevaa kuvastoa ja kuvaa neuleesta. Sitten hän pälyili epätoivoisesti paikalle toista myyjää. Ilmeisesti tämä vaateosaston myyjätär ei tiennyt mitään myytävistä tuotteista. Toinen myyjä saapui paikalle ja kertoi ettei neulettani ilmeisesti ollut vielä tullut myymälään (vaikka muut kuvaston tuotteet olivat). Lähdin kotiin.

Loppuviikosta kävin ruokaostoksilla Vantaan Jumbossa. Piipahdin pikaisesti myös Anttilassa katsomassa neuletilannetta. Jumbon liikekin oli pullollaan uusia syksy-kuvaston vaatteita, mutta himoitsemaani neuletta ei ollut sielläkään myytävänä. Luovutin.

Kysymys kuuluukin, miksi näin käy? Miksi Anttila mainostaa tuotteita jotka eivät ole liikkeissä silloin kun asiakkaan annetaan olettaa? Ymmärrän viivästykset ja tapaturmat tuotteiden kuljetuksissa, mutta voisiko näistä poikkeustilanteista kenties jotenkin tiedottaa?

Olen nähnyt esimerkiksi Prisman hyllyillä ilmoituksia viivästyneistä kuvastotuotteista, joissa pahoitellaan tapahtunutta ja kerrotaan päivämäärä jolloin tuote todellisuudessa saapuu myyntiin. Tälläisissä tapauksissa tieto ei todellakaan lisää tuskaa!